falle (verb)

• 1. (verb) kaattuut

  Hold han i hånda så du ikke faller!

  Piđä häntä käđestä niin ette sie et kaađu!

  Hun falt på rygg.

  Hän kaatui sölälensä.

  De falt i krigen.

  Het kaađuthiin sođassa.

• 2. (verb) puđota

  Et eple falt fra treet.

  Äpyli putos puusta.

  Jeg falt ned fra treet.

  Mie putosin puusta.

• 3. (verb) tippuut

  Regnet begynte å falle.

  Vettä alkoi tippumhaan.

• 4. (verb) langeta

  Ansvaret falt på henne.

  Eđesvastaus lankes hänen harttiile.

  De begge falt i synd.

  Molemat langethiin synthiin.