fare (verb)

• 1. (verb) lähteet

  Dit for jeg en gang for å søke arbeid.

  Mie lähđin sinne kerran työtä hakemhaan.

• 2. (verb) mennä

  Toget for forbi.

  Tooki meni noppeesti sivvu.

• 3. (verb) faarriit

  Vi farer til byen i morgen.

  Met faarrima kaupunkhiin huomena.

fare (subst.)

• 1. (subst.) vaara

  Farer venter bak hver stein.

  Vaara ođottaa jokhaisen kiven takana.

• 2. (subst.) hätä

  De er i fare.

  Het oon häđässä.